Moni suunnittelee aamunsa niin tiukasti, että pienikin viivytys aiheuttaa heti kiireen tunteen ja hermostuneisuutta koko loppupäiväksi, vaikka itse viivytys olisi todellisuudessa hyvin pieni ja merkityksetön. Kun lähtöaika lasketaan ilman minkäänlaista varaa, jo yksi punainen valo, hitaasti aukeava ovi tai yksi unohtunut asia riittää sekoittamaan koko aamun rytmin ja pilaamaan muuten hyvin alkaneen päivän tunnelman. Ylimääräisen ajan lisääminen suunnitelmaan tuntuu aluksi turhalta ajanhukalta, mutta se osoittautuu käytännössä nopeasti yhdeksi arjen kätevimmistä ja yksinkertaisimmista tavoista vähentää aamun stressiä pitkällä aikavälillä.
Mieti rauhassa, kuinka pitkä matka todellisuudessa kestää tavallisena, keskimääräisenä päivänä, ja lisää siihen vielä muutama ylimääräinen minuutti puskuriksi odottamattomia tilanteita varten. Tämä pieni lisäys ei näy juurikaan päivän kokonaisaikataulussa eikä vaadi suuria muutoksia muuhun elämään, mutta se antaa tarpeellista tilaa yllättäville asioille, kuten hitaasti aukeavalle ovelle, kadonneille avaimille tai odottamattomalle vastatuulelle matkan varrella.
Pidä lähtöaika samana joka ikinen päivä
Valitse itsellesi kiinteä lähtöaika ja pyri pitämään siitä kiinni mahdollisimman monena arkipäivänä, jotta se muuttuu ajan myötä luonnolliseksi ja automaattiseksi osaksi aamun rutiinia ilman erillistä ajattelua. Kun lähtöhetki ei enää vaadi erillistä päätöstä joka ikinen aamu, mieli säästyy turhalta pohdinnalta ja voi sen sijaan keskittyä muihin, tärkeämpiin asioihin jo varhain aamulla.
Seuraa muutaman viikon ajan huolellisesti, riittääkö varattu aika oikeasti erilaisiin, vaihteleviin tilanteisiin, ja säädä aikataulua tarvittaessa hieman väljemmäksi kokemuksen karttuessa. Jos huomaat toistuvasti kiiruhtavasi viime metreillä huolimatta hyvästä suunnittelusta, se on selvä merkki siitä, että alkuperäinen aikataulu oli liian tiukka arjen todellisiin, vaihteleviin tarpeisiin nähden.
Kun lähtöajassa on riittävästi tilaa hengittää, pieni myöhästyminen matkan varrella ei enää muutu koko aamun kaatavaksi kriisiksi eikä pilaa koko päivän tunnelmaa turhaan. Voit polkea rauhallisemmin, reagoida yllättäviin tilanteisiin ilman turhaa kiirettä ja saapua perille selvästi rennompana kuin tiukalla, liian optimistisella aikataululla liikkuessasi joka ikinen aamu.
Tämä sama väljyyden periaate kannattaa ulottaa myös iltapäivän kotimatkaan, ei ainoastaan aamun menomatkaan, sillä molemmat suunnat hyötyvät samasta rauhallisesta ajattelutavasta. Kun koko päivän aikataulu sisältää pieniä puskureita siellä täällä, yksittäinen viivytys ei enää kaadu seuraavaan menoon asti, vaan jää omaksi, hallittavaksi tapahtumakseen. Ajan myötä tästä tavasta tulee osa laajempaa, rauhallisempaa suhtautumista koko arkeen, ei vain yhteen ainoaan matkaan.
